Milloin lapsen ote rinnasta on oikea?

On aikoja, kun kysymys oikeasta ja väärästä otteesta rinnasta on ajankohtainen. Åiti voi tarvita apua haavaisten nännien, kireiden rintojen tai maitotukkeuman kanssa. Hän ehkä hakee apua epämääräisestä tunteesta, että lapsi ”torjuu” hänet. 

Kun vastasyntyneen lapsen on aika etsiä ruokaa ja saada sitä, on hänellä tehokas synnynnäinen etsimismetodi. Miksi imetys ei sitten suju ongelmitta, ja miksi voi tulla ”väärä ote”? Minulla ei ole yksinkertaisia suoria vastauksia, mutta minulla on ajatuksia. Voi nähdä, että lapsen vaistomainen valmius voi häiriintyä monesta asiasta. Yksi syy on särkylääke, jota siirtyy äidistä lapseen synnytyksen aikana, ja joka voi vähentää vireyttä ja imetyskäyttäytymistä. Toinen syy on jatkuvat, liian ”avuliaat” rutiinit sairaalassa (esim. kun lapsi lasketaan vastasynnyttäneelle äidille ilman että henkilökunta odottaa lapsen omaa valmistautumista ja valmiutta). Kolmas syy on että me naiset emme näe imettäviä naisia ennen kuin on aika itse imettää. Kun ensimmäisen kerran pidämme vastasyntynyttä lastamme, ei suurin osa meistä ole koskaan nähnyt toisen naisen imettävän lastaan samassa huoneessa. 

Minusta on hyvä aloittaa imettämisestä makuulla – osin koska sinulla on silloin parempi mahdollisuus rentoutua, osin koska vauva saa enemmän liikkumatilaa kuin häntä pidetään sylissä istuvassa asennossa. Laske silloin lapsi kyljelleen keskelle sänkyä. Laske kääritty huopa tai tyyny lapsen selän taakse. Laskeudu itse lapsesi viereen rinta suoraan lapsen suun edessä. 

Mutta jos et halua maata (erityisesti vastasynnyttäneenä se voi tuntua epämukavalta) on, totta kai, parasta istua. Mielellään niin, että selkä ja kädet ovat tuettuina (käytä tyynyä) ja aavistuksen taaksepäin nojaavana. Pidä lasta tiukasti lähelläsi, vatsa vatsaa vasten, niin että hänen alempi kätensä tulee vyötärösi kohdalle. Lapsen kasvot keskellä toista rintaasi. Jos lapsesi on pieni, on mukava pitää tyynyä jolla lapsi makaa. Silloin käsiesi ei tarvitse ”kantaa”. Pidä huolta että lapsen pää on vapaa, niin että hän voi esim. peruuttaa jos maitoa tulee liian nopeasti. 

Ensin puristat pisaran maitoa ulos nännille. Åidin maidon tuoksu on todella kutsuva pienille lapsille, joilla on herkempi hajuaisti kuin meillä. Seuraava askel on houkutella hänet etsimään rinta hipaisemalla suuta nännillä. Silloin voi refleksi alkaa, joka saa lapsen etsimään rintaa sivulta toiselle. Kun hän avaa suunsa, on hän valmis lähestymään rintaa. Pidä toista kättä hänen selkänsä (ei pään) takana, ja vie kehoa vielä lähemmäs omaasi. Anna hänelle mahdollisuus avata suu nännin ja nännipihan yli (niin paljon kuin suuhun mahtuu). Hyvä asento on niin että vauvan pää on hieman taaksepäin, leuka eteenpäin – rintaa kohti nännin alla ja otsa hieman kauempana rinnasta, mikä helpottaa nenän kautta hengittämistä. (Mieti itse miten teet juodessasi lasin vettä: nojaat päätä hieman taaksepäin, viet leuan eteenpäin ja ojennat kaulaa – sama liike pienessä muodossa joka lapsen on tehtävä). 

Jotkut vauvat haluavat kokeilla, nuolaista, maistaa ja perääntyä hieman ennekuin ottavat kiinni uudestaan. Toiset ovat innokkaita ja nappaavat heti kiinni. Anna lapsesi tehdä miten hän itse haluaa ja mukaile häntä. Nänni voi vain hyvin tästä ”kokeilevasta” käyttäytymisestä ja jähmettyy. Huonommin voi olla jännittyneen äidin hermoilla, kun hän luulee että lapsi ei tee oikein. Mutta lapsen luonne paljastuu eri käyttäytymisen kautta – myös rinnalla. Tämä on oppimisaikaa. 

Eli, älä kiirehdi liikaa että lapsi löytää oikean otteen. Ja enne kaikkea, yritä välttää panemasta nänniä suoraan suuhun (kuten totta kai tekisit pullon kanssa). Harjoitus perustuu nyt siihen että odottaa lapsen valmiutta itse haluta ottaa nänni ja nännipiha suuhun. On ihan paikallaan varovaisesti muokata rinnan huippua – niin nännin kuin nännipihan kanssa – jotta ote helpottuu. 

Kun huomaat että lapsi avaa suunsa suureksi – paras merkki on että suu on ammollaan ja kieli suun alaosassa, silloin voi helpottaa lasta ja viedä lähemmäksi varovaisella, mutta tukevalla kädellä selän takana. Heiluvat kädet – yritä pitää kiinni hänen ylemmästä kädestään niin että lapsi voi ottaa kiinni sormistasi. Se auttaa myös häntä saamaan otteen rinnasta. 

Kun olet tullut näin pitkälle, huomaat varmaan jos hänellä on ”suun täydeltä”? Silloin rinta tuntuu yleensä hyvältä. Tunnet suun voiman, mutta mikäli hänellä on oikea ote, on nänni niin syvällä suussa, ettei siihen kohdistu niin voimakasta hankausta.  

Imutekniikka perustuu siihen että lapsi kielellä ja suurella osaa alaleuasta työstää nännipihaa ja sitä ympäröivää aluetta ja niin pistää vauhtia imetyshormoneihin, jotka osaltaan ajavat maidon ulos ja osaltaan signaloivat uuden tuotannon tarpeesta. 

Väärällä otteella lapsi liukuu helposti ulommas nännille, mikä tuntuu kivuliaalta ja aiheuttaa kovaa rasitusta. Katkaise tyhjiö laittamalla sormi suunpieleen ja yritä varovaisesti uudelleen. Voit myös kuunnella erinlaisia imuääniä ja –rytmiä. Jos lapsi ”maiskuttaa” ja imee hellittämättä ilman taukoja, voi se olla merkki väärästä otteesta. Jos lapsi imee hellittämättä muutaman minuutin, mutta siirtyy sitten imemisen ja nielemisen vaihtelemiseen – silloin lapsella on oikea ote ja hän on saanut maidontuotannon käyntiin. Sen jälkeen rytmi voi vaihdella innokkaan imemisen ja niele-niele-ime-rytmin välillä.  

Muista vielä lopuksi, että kaikki lapset ovat erilaisia. Niin ovat äiditkin. Yhdessä lapsensa kanssa äiti muodostaa aivan oman, yksilöllisen yhdistelmän, ja siinä tarvitsette eri määrän aikaa ja kärsivällisyyttä. Kiivaat rauhattomat lapset tarvitsevat rauhoittelua, rauhattomat, epätoivoiset äidit voivat joskus – todella – rauhoittua pienen vauvansa läheisyydessä. Ja kaikkein eniten täytyy ympäristön – miehen tai jonkun toisen ystävällisen henkilön – näyttää luottamuksensa äidin ja lapsen vaivannäköön. Vaivan palkasta, rauhallisesti liplattavasta vauvasta voivat sitten kaikki nauttia.  

Carina Sjögren